Päivä alkaa normaalisti kun astelet talliin, ensimmäisenä kuulet poniorin hörinän tallista. Vilkaiset tämän kyseisen poniorin karsinaan ja huomaat, että sitä on taas käyty yö seikkailulla. Seuraavaksi alkaakin arvuuttelu, että kuka on tällä kertaa ollut mukana.
Örri on ori, jolta ei ainakaan ääntä puutu. Ensimmäisenä tullessasi talliin kuulet Örrin hörinän ja viimeisenä kun sammutat valot, niin Örri saattaa hirnahtaa pienesti. Ilmiömäisen taidon karata Örri on oppinut äidiltään. Ehkä hieman terävämmän älynsä ansiosta Örri on myös onnistunut jalostamaan näitä taitoja eteenpäin. Kyseeseen ei tule, että orin jättäisi yksinään käytävälle, tai tarhaan. Tarhauksen ori yleensä hoitaa omaan tahtiinsa ja usein saakin paikkailla muiden aiheuttamia haavoja. Örri, kun ei ole mikään tappeluita rakastava persoona. Yksinään Örriä ei saa mielellään jättää ja tarhaan Örri kannattaa viedä ensimmäisten joukossa.

Ori on kuin onkin pysynyt karsinassa ja päätätkin lähteä heti aamutuimaan liikuttamaan ponin. Varustehuoneessa mietit, mitäköhän tänään sen kanssa puuhasteltaisiin. Mikäköhän on jaksamiseni taso, mietit ja päätät tänään tehdä helpomman kautta. Silat ja ajosuitset tarttuvat mukaasi, josko se tänään toimisi halutulla tavalla.
Harjatessa Örri seisoo niin kauan paikallaan, kun sille jaksaa pitää jöötä. Jos hoitaja vähänkin nukkuu, alkaa Örri puolestansa heräilemään. Jalat käyvät ahkeraan, ja pieni runko vetkuilee. Tämä ori, tietää todellakin koska kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi. Kaviot Örri nostaa mallikkaasti ja harjauksestakin ori tykkää. Pään kanssa kannattaa olla varovainen, silloin Örri painaa sen aivan alas ja jossain vaiheessa nostaa sen vauhdilla ilmoihin. Useimmiten hoitaja, saa silloin täräyksen johonkin kohti, oria kun ei osaa lukea tarkkaan. Suitsien laitto, on Örrin tilaisuus, se lähtee aivan tyynen rauhallisesti vetämään ovea kohti, hoitajan roikkuessa sen harjassa. Joten riimu ehdottomasti kaulalla, kun suitsia vaihdetaan. Satulan saa helposti selkään, vyötä ei niinkään. Pienten kiristysten jälkeen, sekin saattaa mennä ensimmäiseen reikään. Silat saa helposti, kun kärryt laitetaan perään, kannattaa ori parkkeerata seinää päin, tai pitää riimussa käytävällä. Tämä ikilikkuja, kun lähteen useimmiten kovalla vauhdilla liikenteeseen, heti kun näkee kärryt.

Kun valjastus on saatu päätökseen, kuulostelet millä tullella ori on ja huokaiset helpotuksesta, kun ori ei lähdekään salamana painamaan kädelle. Samalla ajatteletkin, että olisikohan sittenkin kannattanut lähteä ratsastamaan, kun ori onkin helpommalla tullella tänään. Päätät uskaltautua menemään peltoradalle, jossa harjoittelet tarkkuusajoa. Ori toimii kuin unelma ja askeltakin tuntuu löytyvän. Kerrankin saat olla tyytyväinen pikkuoriin. Harjoituksen päätyttyä sormet, eivät edes ole kipeät ja ponikin on iloisella mielellä.
Valjakkoajo on Örrin mielipuuhaa, se lähtee töihin mielellään ja vastaakin pyyntöihin hienosti. Tarkkuusajossa Örri on todella tarkkana, ja varoo jalkojaan hyvin. Jos kuitenkin vahinko käy, se pärskii hetken ja koittaa parantaa harjoituksen loppuun. Laukassa Örri ei vain mahda luonteellensa mitään, ja välillä se saattaakin lähteä pukitellen radalta. Tätä kuitenkin sattuu äärimmäisen harvoin. Maratonilla Örri saa päästellä miten haluaa, ongelmana on kuitenkin se, ettei Örri muista säästellä itseään loppuun asti. Maaliin tulessa saattaakin olla todella loppuun ajettu poni. Jos suoritus on kuitenkin mennyt huonosti, se myös heijastuu Örrin tuuleen ja se tulee todella turhautuneena pois talliin.

Ratsastaessa Örri on hieman erilainen kuin ajaessa. Siinä ei ole merkkiäkään, tästä täydellisestä keskittymisestä ja tottelevaisuudesta kuin valjakkoajon parissa. Heti kentälle mennessä ori pitää kovaa vauhtia yllä ja raviin siirryttäessä on vaarana koko ajan laukka. Edestä ori on vahva ja joskus huonoimpina päivinä voi kovatkin otteet olla tarpeen. Pohkeita ei tarvitse käyttää nimeksikään. Askeleet orilla on shetlanninponiksi pitkät ja lennokaaat, joten kun poni saataisiin toimimaan niin kouluratsastus saattaisi olla Örrille oiva laji. Laukassa seinät saattavat tulla ponille vastaan, eivätkä kaarteet hidasta menoa nimeksikään. Pitkät harjoitukset ympyrällä rauhoittavat ponia ja silloin tällöin ympyrällä saattaa tulle esiin hyviäkin pätkiä. Esteillä Örri kuumenee, ja vaikkakin tekniikkaa orilla ei ole, niin hyppääminen on kuitenkin suuri ilo Örrille. Örri tykkää hypätä kaukaa, eikä takajalat oikein ehdi mukaan. Tekniikkakin kehittyy ajan kanssa, kuitenkaan mitenkään suuremmin Örrin kanssa ei esteitä ruveta treenailemaan.

Tulevaisuutta ja menneisyyttä

La Opal sai jäädä talliin kuten edellinen varsa omasta lempiponista Ministä. La Opal eli tuttavien kesken Örri, oli varsana jo koko ajan liikkeessä, eikä malttanut olla hetkeäkään paikoillaan. Lisäksi harvinaisen lennokkaat liikkeet vahvistivat päätöstä, että ori jää talliin. Pikku hiljaa tämän pikkuorin kanssa opetellaan ratsastukseen ja hitaasti ponin ehdoilla tutustutaan myös kärryihin ja sitä kautta valjakkoajon ihmeisiin. Kehittyessään Örri siirtyy kilpailuihin ja tuleekin varmasti korvaamaan emänsä, kun tämä jää eläkkeelle. Lisäksi parivaljakkoja on katsottu sillä silmällä, jos vaikka siskonsa kanssa niihin asti päästäisiin.

Esteratsastus Örrin kohdalla taitaa olla myös tulevaisuuden haave, mutta sen näkee ajan kanssa. Vanhempana Örri jää siitokseen rajoitetusti ja nimenomaan valjakkopainoitteisille tammoille. Loppuiän koti on kuitenkin eliitissä taattu tälle orille. Näyttelyitä lähdetään kokeilemaan, mutta mikään rakennekukkanen ori ei välttämättä ole, joten katsotaan jääkö ne aivan haaveiksi. Laatuarvosteluita kuitenkin pyritään kiertämään.

Sukutaulu